Eli joo, mulla on aikas möllö olo nyt. Onneks ei sentään huomenna tartte raahautua agilitytreeneihin, siitä on tullu aika pakkopullaa nyt, kun ei me oikeen edistytä siinä ja sählään itte kokoajan ja blääää-äääh.

Muutenki tää A:n ja mun suhde on ollu ihan outoa takkuamista alusta lähtien, kun nähdään tosi harvoin, eikä sit uskalleta tehdä mitään millonkaan ja äh. Jotain niin hirveetä oli kun istuttiin joskus syksyllä puiston penkillä puolisen tuntia ihan hiljaa, kun kumpikaan ei keksinyt mitään sanomista. x__x Ja sit kun tää hra A on niin dramaattinen välillä ja tekee kaikesta pienestä tosi ison numeron. Mut kuitenkin tykkään siitä ihan hirveästi. Se sano joskus syksyllä sen kuuluisan "mä rakastan sua"-fraasin, mut äh, en mä voinut siihen vastata sillä tavalla mitä se odotti. o__o Vieläkin asia on ilmassa, kun en ole edelleenkään sanonut sitä sille, mutta kun en ole asiasta varma ja haluan just sen oikeen tilanteen siihen. v___v

Mut onneks on hyvä musiikki! <3 Nyt soi Guns N' Roses - You Could Be Mine. Mulla on kyllä omasta mielestäni äärimmäisen hyvä musamaku, varmaan paras koko maailmassa, koska tykkään vain hyvästä musiikista. :D

Mut äh, en ees osaa kirjottaa mitään nyt. Muuuaaa ärsyttää toi kun se ei puhu. Eh.

Kuitenki, mua ahdistaa nyt. Mun poikakaverini on aikas drama queen välillä, elämä on kuulemma paskaa sun muuta ja oon sen ainoo valopilkku elämässä. Kutsun nyt tätä poikaa vain herra A:ksi. Kaverinikin sanoi, että hra A on vain hirttoköyttä vailla. o__O En kuitenkaa usko, et poika on tekemässä ittelleen yhtään mitään, koska ei se oo sellanen potentiaalinen itsemurhakandinaatti (?). Sillä on kuitenkin elämässä kaikki tosi hyvin, sillä on perhe koossa ja elävänä ja katto pään päällä plus paljon mukavia kavereita. Tosin vihaan hänen yhtä kaveriaan, herra P:tä, koska tää dissaa A:ta aika rajusti puhumalla paskaa selän takana, mut ei A viiti tehä mitään, koska ne kuitenki soittaa samassa bändissä. Joo-o, hra A on aika lapanen. Siit lähtien kun hra P sai tietää musta ja A:sta, se on alkanu tuijottaa mua koulussakin ihan oudosti ja tottakai mä tuijotan takasin, munhan on pakko ain tarkistaa et taasko se mulkkaa. Nyt sit hra P on mennyt selittämään poikakaverilleni, että kattelen aina koulussa vaan hra P:tä ja tottakai A on tästä ihan kummissaan, ei se ees taida luottaa muhun sataprosenttisesti.

Oon miettinyt tässä muutenkin, että kannattaako mun tosiaan roikkua tuon A:n seurassa. Oon todella positiivinen ihminen, mutta tää A:n asenne maailmaa kohtaan maalaa munkin elämääni mustemmaksi ja synkemmäksi koko ajan. Harvoin se saa mulle uskomattoman hyvää oloa, joka on jo tosi huolestuttavaa. Me ei nähdä kuin pari kertaa kuussa, vaikka tästä on 30min kävelymatka niille ja silloin kun me nähdään, niin se olen tietysti minä, joka olen tapaamisen järkännyt. Herralla oli joku ihmeen kriisi jouluna, että hällä ei oo lainkaan elämää ja kaikki on paskaa etc. mut lohdutin sitä koko sen ajan niin paljon kuin pystyin. Nyt sillä on taas sisältöä elämässään, mutta se on jotenki jättänyt mut ulkopuolelle. Tylyksikin se on ruvennut. Mutta uskokaa tai älkää, se kuitenkin vielä vakuuttaa välittävänsä musta enemmän kuin kenestäkään. Ja mä pidän herrasta ihan liikaa, joten en mä voi sitä jättää. Kaikenlisäks, sehän romahtaisi?

Sitten lisäks, en ees pidä sitä oikeen kunnolla mun poikaystävänä, koska me ei olla ikinä edes suudeltu. Se on vähän liian ujo ja se on muutenkin selittäny mulle olevansa "ujo paska", koska ei ikinä uskalla tehdä mitään. Miehisiä suorituspaineita? Jooooten mun pitää olla tässä suhteessa se mies ja tehä aloite toiminnalle. :D Kihii, aika pelottavaa, koska mäkin oon ujo.

Tänään lähdin koulusta neljä tuntia aikasemmin ruokailun jälkeen, koska mua ahdisti herra P:n tuijotus, en jaksanu nähä sitä aina käytävillä virnuilemassa. Muutenkin ne kuulemma dissaa A:ta siitä, että sattu just valitsemaan mut (en oo ehkä haluttavin tyttö Suomenmaassa) ja kun kävelen ohi P:kin kuulemma sanoo aina jotain "hyi vittu" tms. Että sinne tipahti mun viimeinenkin ripaus itsetuntoa. No, eipä se mitään, mulla on kuitenkin ystäviä, jotka tukee. Tosin niistä vain pieni osa tietää hra A:sta, koska kuten sanoin, en pysty vielä sanomaan meitä kunnolliseksi pariksi.

Että näin tänään, mun pitää lähtee pianotunnille nyt. Pitää poistaa sivuhistoriasta vuodatus.net, koska en haluu et pikkusisko löytää vahingossa tänne. :D Mut tänne on iha hauska kirjottaa, täytyy kokeilla toisenki kerran.